tiistai 8. maaliskuuta 2016

Koulutöitä


Aloitin vuodenvaihteen jälkeen artesaaniopinnot, minkä vuoksi blogin pitäminen on jäänyt hieman taka-alalle. Toivottavasti kuitenkin vain tilapäisesti. Pääasia kuitenkin se, että olen päättänyt ja antanut itselleni luvan tavoitella unelmiani. Vapaa-aikanakin tulee vielä hurjasti käsitöitä tehtyä, mutta tähän dokumentointiin ei vaan tunnu jäävän aikaa. Yritän skarpata jatkossa.

Asiaan: Koulussa ensimmäisessä periodissa keskityttiin pääasiassa kankaiden värjäämiseen ja kankaanpainantaan. Kummastakaan aihepiiristä minulla ei käytännössä ollut lainkaan kokemusta etukäteen, ja paljon jäi vielä opittavaa. Varsinkin lankojen värjäystä olisi kiva vielä joskus kokeilla, sitä ei ehditty kurssin puitteissa kokeilla. 

Tässä kuvia (parhaiten onnistuneista) harjoitustöistä. Värjäysharjoittelun kolme positiivisinta yllätystä laitoin vielä erikseen omaan kuvaansa. Värjäystöissä on käytetty kuvioiden aikaansaamiseksi solmubatiikkia, ompelua ja taittelua. Kankaanpainantatöissä on käytetty seulapainantaa ja leimasimia.


Värjäyksen ja kankaanpainannan lisäksi olen ehtinyt koulussa kokeilemaan vähän huovutustakin. Siitäkään minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta. Alla kuvia ensimmäisestä koskaan tekemästäni huovutustyöstä. Lopputulos on kieltämättä hieman epämääräisen muotoinen, mutta eiköhän tälle työlle jotain käyttöä vielä löydy.




lauantai 9. tammikuuta 2016

Virkattu torkkupeitto Nalle-langasta

Aloitin tämän torkkupeiton tekemisen jo syksyllä 2014. Sitten projekti jäi välillä pidemmäksi aikaa tauolle, ja lopulta tein peiton valmiiksi syksyllä 2015. Lähdin alunperin tekemään peittoa Yhteishyvä-lehdestä löytämäni ohjeen mukaan. Pian projektin aloittamisen jälkeen kuitenkin tulin siihen tulokseen, että haluaisin raitojen olevan mielummin pituus- kuin leveyssuunnassa. Koska peittoa oli tässä vaiheessa valmiina jo melko pitkä pätkä, en ollut erityisen innostunut ajatuksesta, että purkaisin aikaansaannokseni ja aloittaisin alusta. Päätin siis kokeilla toisenlaista ratkaisua.

Ensin virkkasin aloittamani osan metrin korkuiseksi, mikä oli valmiille torkkupeitolle haluamani leveys. Leveyttä tällä "palasella" oli reilu metri.  Sen jälkeen virkkasin palan alakulmasta lähtien ketjusilmukoita saman verran kuin alkuperäisen palan aloituksessa, ja aloin virkata toista samanlaista torkkupeitonpuolikasta alkuperäiseen kiinni kierros kierrokselta.



Olin hieman huolissani, miten näkyvä saumakohdasta tulisi, mutta lopputulos oli mielestäni todella hyvä! Valtavan päättelyurakan jälkeen saumaa ei käytännössä enää huomannut. Lopuksi vielä muutama kierros kiinteitä silmukoita peiton ympäri ja valmista tuli.

Varsinaiset hankaluudet tämän työn kanssa alkoivat vasta siinä vaiheessa, kun oli tarkoitus tehdä projektista blogipostaus. Alkaessani virkata lisäosaa olin niin tekemisen lumoissa, että maltoin valokuvaamista varten vain heittää peitonalun olohuoneen matolle ja ottaa kuvat siinä. Lisäksi valmiin peiton valokuvaamisen kanssa tuli valaistusongelmia, ja vaikka kuvasin peittoa kolmeen eri otteeseen, en ollut kuviin tyytyväinen. Ja pisteenä i:n päälle minulle tuli hankaluuksia kuvien siirtämisessä koneelle. Tulin nyt lopulta sitten siihen tulokseen, että näillä kuvilla mennään, ja otetaan opiksi jatkoa ajatellen.




lauantai 21. marraskuuta 2015

Valkoiset piirakkasukat

Kylläpä ehti aikaa vierähtää edellisestä postauksesta! Syynä hiljaiseloon on ollut mm. eräs vuoden kestänyt käsityöprojekti, jonka päätin nyt saada vihdoin valmiiksi. Siitä enemmän lähitulevaisuudessa. Olen siis kyseisen työn parissa viettänyt melko paljon aikaa viime viikkoina. 

Edellisen postauksen jälkeen ovat valmistuneet myös nämä valkoiset piirakkasukat. En ole erityisemmin ollut piirakkasukkien ystävä, minkä vuoksi en ollut sellaisia ennen tehnytkään. Nyt kuitenkin päätin kokeilla, ja todella kivahan näitä oli tehdä! Malli on Novitan sukkalehdestä ja lanka Novitan sukkalankaa.




keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Lapsen keltainen neulepusero


Toissa kesänä satuin näkemään kesälomamatkalla kaupassa vaaleankeltaista Novita Ipana -lankaa. Päätin hetken mielijohteesta ostaa lankaa neljä kerää, koska väri oli mielestäni niin kiva. Ja niinhän siinä sitten kävi, että langat jäivät varastoon, kun en keksinytkään niille mitään käyttöä. Lopulta päätin neuloa langasta mahdollisimman "perusmallisen" neulepuseron, joka sopisi niin tytölle kuin pojalle. Koon valitsin siten, että saisin mahdollisimman tarkkaan koko lankamäärän (200 g) käytettyä. Tämän neulemallin kohdalla se tarkoitti kokoa 122 cm. Ohje puseroon löytyy täältä.

Olin jo kerran aikaisemmin käyttänyt Ipana-lankaa. Silloin kyseessä oli neulottu vauvan pitsimyssy. Kyseisen projektin jälkeen vannoin, etten ikinä enää ko. langasta mitään yrittäisi neuloa. Mutta toisinpa sitten kävi. Ja jälleen totean, että Ipana ei missään tapauksessa ole minun suosikkilankani. Akryylilanka on kyllä miellyttävän tuntuista, mutta esimerkiksi kappaleiden muotoon kuivattaminen oli käytännössä ajan haaskausta, kuten alla olevista kuvista näkyy.

Puseron hiha muotoon kuivumassa.
Turhauttavaa: Kuivumisen jälkeen kappaleen reunat rullaantuvat yhtä paljon kuin ennen kostuttamista. 

Kappaleiden muotoon kuivattamisen jälkeen vuorossa oli niiden yhdistäminen ja kaula-aukon viimeistely. Silmukoita poimimaan siis. Eikä se tällä(kään) kerralla ihan ongelmitta sujunut. En mitenkään meinannut saada silmukoita poimittua tarvittavaa määrää. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni suhteellisen hyvä, joskin napituskaistaleen kohdalla olisi silmukoita kannattanut poimia reunakohdassa 1-2 kpl enemmän. Nyt pääntien reuna ei jatku aivan napituskaistaleen reunaan asti.

Pääntien silmukat poimittuna.
Kun saumat oli ommeltu, oli aika etsiä sopivat napit toiselle olalle. Onneksi mummolta perimästäni nappikokoelmasta löytyi sopivat.

Napit paikoilleen ommeltuina.


Sitten olikin pusero valmis. Toivottavasti tälle nyt löytyisi käyttöäkin. Pusero on todella miellyttävän tuntuinen, ja sattumalta se on esikoiselle juuri sopivan kokoinen. Valitettavasti hän ei suostunut poseeraamaan pusero päällään, joten valokuvamallina sai tällä kertaa toimia lapsista keskimmäinen. Kuten postauksen ensimmäisestä kuvasta huomaa, puserossa on hänen tapauksessaan vielä hieman kasvunvaraa.

Valmis pusero, koko 122 cm
Lopuksi vielä kuva keskimmäiselle neulomistani ryppyvarsisukista, jotka valmistuivat samoihin aikoihin puseron kanssa. Sukat ovat muuten samanlaiset kuin aikaisemmassa postauksessa paitsi, että varret ovat hieman lyhyemmät.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Villahousuja lapsille


Nämä housut valmistuivat käytännössä jo viime keväänä, mutta viimeistelin ne vasta nyt. Varsinaisesti näitä ei varmaan villahousuiksi saisi kutsua, koska materiaalina on käytetty 100-prosenttisen villalangan sijaan Novitan Nalle-lankaa. Pienempien housujen malli on muistaakseni Novitan Ipana-lehdestä, ja ne on tehty erään aikaisemman projektin jämälangoista. Isompien housujen malli löytyy täältä.
Villahousut 120 cm
Villahousut 90 cm
Vaaleanpunaiset housut tein esikoiselle. Koska mallissa oli valittavissa kokoja vain 10 cm:n välein ja tytön vaatekoko oli keväällä n. 110 cm, päätin varmuuden vuoksi tehdä housuista 120-senttiset. Ei ehkä olisi kannattanut. Kasvunvaraa on vielä nyt syksylläkin todella reilusti. Housut ovat tytölle sopivat varmaan vasta vuoden päästä. Nyt ylettävät ylhäältä lähes kainaloihin asti, ja lahkeet ovat n. 10 cm liian pitkät. Kuvaa varten taitoin lahkeita lyhyemmiksi.
 

Pojan housut ovat suht sopivan kokoiset, ja niitä voi vähintäänkin käyttää päiväuniaikaan rattaissa lisähousuina. Valitettavasti poika ei suostunut poseeraamaan paikoillaan housut jalassa, vaan kiiruhti saman tien leikkeihinsä. Yritin sitten juosta pojan perässä ja napata edes jonkinlaisen kuvan. Housujen alla oli puettuna toiset melko paksut housut. Tämän vuoksi saumakohta on kuvassa toisessa lahkeessa venynyt vähän ruman näköisesti. Kaikki saumat on housuissa ommeltu turkoosilla langalla, koska se oli ainoa käytetyistä kolmesta väristä, jota oli vielä kappaleiden neulomisen jälkeen tarpeeksi jäljellä.


Pohdiskelen nyt, pitäisikö minun neuloa vielä kolmannet housut, jotta keskimmäinenkin saisi omat. Yksivärisiä en kyllä enää toista kertaa neulo. Hirveästi käyttöä villahousuilla ei välttämättä ole, ellei tule kunnon pakkastalvi, mutta toisaalta nuo olivat melko helpot ja nopeat neulottavat ja varastossa olisi lankaakin valmiina. Ehkä kuitenkin teen keskimmäiselle tarkoitetun neuletakin ensin valmiiksi.
Melkein valmis neuletakki...

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Leggings-harjoittelua

Leggingsit. Malli: Burda

Viime syksynä menin työväenopiston vaateompelukurssille, koska halusin oppia ompelemaan vaatteita lapsilleni ja mahdollisesti myös itselleni. Valitettavasti kurssin opettajan ja minun kemiat eivät oikein kohdanneet ja päädyin lopettamaan kurssin kesken jo parin käyntikerran jälkeen. Useampia hyviä vinkkejä kerkesin kyllä kurssilta saamaan, eli ihan hukkaan ei raha mennyt. Niiden pohjalta uskalsin ruveta harjoittelemaan vaatteiden ompelua ihan omin päin.

Kantapään kautta opittuja asioita:
  • Jos aiot saada aikaiseksi oikeasti käyttöä kestäviä vaatteita, ja varsinkin jos olet aloittelija, niin älä osta alelaarista niitä halvimpia trikoopaloja. Varmasti tulee halvemmaksi, mutta hermot menee ja motivaatio karisee hetkessä.
  • Ompelukoneella ei kerta kaikkiaan saa ommeltua trikoovaatteen saumoja. Yritin ja yritin, mutta lopulta tulin järkiini ja hankin saumurin. Sellaisen "vanhaan hyvään aikaan" (kun tavarat vielä tehtiin kestämään) valmistetun.
Pienten vastoinkäymisten kautta syntyivät lopulta ensimmäiset täysin kotioloissa tehdyt leggingsit nuoremmalle tytölle. Vihreistä tuli hieman lyhyemmät kuin violeteista. Tämä oli seurausta siitä, että lahkeita viimeistellessä ompelukone päätti imaista kankaan oikein kunnolla sisäänsä. Se taas epäilemättä johtui siitä, että kangas oli vaatteiden ompeluun aivan liian liukasta ja ohutta. Taistelin sinnikkäästi saadakseni kankaan ehjänä ulos, mutta ei onnistunut. Reikähän siihen tuli, ja koska lapset eivät olleet kotona, niin tuli sadateltua tapahtunutta oikein perinpohjaisesti. Eipä siinä muu auttanut, kuin leikata housuja lyhyemmiksi ja viimeistellä lahkeet uudestaan. Kaikeksi onneksi housuista tuli silti tarpeeksi pitkät, eli ylettävät nilkkaan asti.

Vaikka nämä leggingsit eivät ihan helpoimman kautta syntyneet, niin into vaatteiden ompelemiseen koneella vielä säilyi. Ehkäpä sitä seuraavaksi uskaltaisi kokeilla jotain haastavampaa vaatekappaletta. Silloin voisin yrittää muistaa ottaa valokuvia valmistusprosessistakin. Tällä kertaa, vastoinkäymisten keskellä, unohtui valitettavasti kuvaaminen kokonaan.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Ryppyvarsisukat lapselle


Mieleni teki kokeilla ryppyvarsisukkien, tai "ruttusukkien", tekemistä. En kuitenkaan halunnut tehdä sellaisia itselleni, joten päätin tehdä ne esikoiselle. Malli on Novitan sukkalehdestä ja lankana Novitan Nalle-lanka. Sukkien koko on n. 30. 

Heti alussa törmäsin ongelmaan sukkaohjeen kanssa: Ohjeessa käskettiin luoda 50 silmukkaa, ja neuloa niillä 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, mutta eihän se tuolla silmukkamäärällä onnistu. Päädyin siis käyttämään joustinneuleissa 48 silmukkaa, ja ryppyosan alussa lisäsin sukan molempiin sivuihin yhden silmukan. Vastaavasti ryppyosan lopussa kavensin reunoissa yhdet silmukat pois nilkan joustinneuletta varten. 



Vähän puuduttavaahan noiden varsien neulominen kieltämättä oli. Varsinkin, kun ensimmäisen sukan kohdalla menin vähän väliä sekaisin, missä kohtaa mallikertaa olin menossa. Mutta onneksi toinen sukka valmistui paljon nopeammin. Pohdin tehdessä, että esim. liukuvärjätty lanka olisi voinut ehkäistä "puutumista", mutta toisaalta silloin sukkien rypyt eivät mielestäni olisi päässeet oikeuksiinsa.

Tyttö tykkää näistä kovasti. Näitä ei sitten kumisaappaissa pidetäkään, on nämä sen verran hienot. Nyt tietysti täytyy tasapuolisuuden nimissä neuloa samanlaiset myös keskimmäiselle. Toisin kuin esikoinen, keskimmäinen sai jopa valita sukkiinsa värin (kahdesta eri vaihtoehdosta, jotka löytyivät jo valmiiksi varastosta). Alla olevassa kuvassa näkyy, mistä seuraava pari tulee syntymään.