lauantai 21. marraskuuta 2015

Valkoiset piirakkasukat

Kylläpä ehti aikaa vierähtää edellisestä postauksesta! Syynä hiljaiseloon on ollut mm. eräs vuoden kestänyt käsityöprojekti, jonka päätin nyt saada vihdoin valmiiksi. Siitä enemmän lähitulevaisuudessa. Olen siis kyseisen työn parissa viettänyt melko paljon aikaa viime viikkoina. 

Edellisen postauksen jälkeen ovat valmistuneet myös nämä valkoiset piirakkasukat. En ole erityisemmin ollut piirakkasukkien ystävä, minkä vuoksi en ollut sellaisia ennen tehnytkään. Nyt kuitenkin päätin kokeilla, ja todella kivahan näitä oli tehdä! Malli on Novitan sukkalehdestä ja lanka Novitan sukkalankaa.




keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Lapsen keltainen neulepusero


Toissa kesänä satuin näkemään kesälomamatkalla kaupassa vaaleankeltaista Novita Ipana -lankaa. Päätin hetken mielijohteesta ostaa lankaa neljä kerää, koska väri oli mielestäni niin kiva. Ja niinhän siinä sitten kävi, että langat jäivät varastoon, kun en keksinytkään niille mitään käyttöä. Lopulta päätin neuloa langasta mahdollisimman "perusmallisen" neulepuseron, joka sopisi niin tytölle kuin pojalle. Koon valitsin siten, että saisin mahdollisimman tarkkaan koko lankamäärän (200 g) käytettyä. Tämän neulemallin kohdalla se tarkoitti kokoa 122 cm. Ohje puseroon löytyy täältä.

Olin jo kerran aikaisemmin käyttänyt Ipana-lankaa. Silloin kyseessä oli neulottu vauvan pitsimyssy. Kyseisen projektin jälkeen vannoin, etten ikinä enää ko. langasta mitään yrittäisi neuloa. Mutta toisinpa sitten kävi. Ja jälleen totean, että Ipana ei missään tapauksessa ole minun suosikkilankani. Akryylilanka on kyllä miellyttävän tuntuista, mutta esimerkiksi kappaleiden muotoon kuivattaminen oli käytännössä ajan haaskausta, kuten alla olevista kuvista näkyy.

Puseron hiha muotoon kuivumassa.
Turhauttavaa: Kuivumisen jälkeen kappaleen reunat rullaantuvat yhtä paljon kuin ennen kostuttamista. 

Kappaleiden muotoon kuivattamisen jälkeen vuorossa oli niiden yhdistäminen ja kaula-aukon viimeistely. Silmukoita poimimaan siis. Eikä se tällä(kään) kerralla ihan ongelmitta sujunut. En mitenkään meinannut saada silmukoita poimittua tarvittavaa määrää. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni suhteellisen hyvä, joskin napituskaistaleen kohdalla olisi silmukoita kannattanut poimia reunakohdassa 1-2 kpl enemmän. Nyt pääntien reuna ei jatku aivan napituskaistaleen reunaan asti.

Pääntien silmukat poimittuna.
Kun saumat oli ommeltu, oli aika etsiä sopivat napit toiselle olalle. Onneksi mummolta perimästäni nappikokoelmasta löytyi sopivat.

Napit paikoilleen ommeltuina.


Sitten olikin pusero valmis. Toivottavasti tälle nyt löytyisi käyttöäkin. Pusero on todella miellyttävän tuntuinen, ja sattumalta se on esikoiselle juuri sopivan kokoinen. Valitettavasti hän ei suostunut poseeraamaan pusero päällään, joten valokuvamallina sai tällä kertaa toimia lapsista keskimmäinen. Kuten postauksen ensimmäisestä kuvasta huomaa, puserossa on hänen tapauksessaan vielä hieman kasvunvaraa.

Valmis pusero, koko 122 cm
Lopuksi vielä kuva keskimmäiselle neulomistani ryppyvarsisukista, jotka valmistuivat samoihin aikoihin puseron kanssa. Sukat ovat muuten samanlaiset kuin aikaisemmassa postauksessa paitsi, että varret ovat hieman lyhyemmät.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Villahousuja lapsille


Nämä housut valmistuivat käytännössä jo viime keväänä, mutta viimeistelin ne vasta nyt. Varsinaisesti näitä ei varmaan villahousuiksi saisi kutsua, koska materiaalina on käytetty 100-prosenttisen villalangan sijaan Novitan Nalle-lankaa. Pienempien housujen malli on muistaakseni Novitan Ipana-lehdestä, ja ne on tehty erään aikaisemman projektin jämälangoista. Isompien housujen malli löytyy täältä.
Villahousut 120 cm
Villahousut 90 cm
Vaaleanpunaiset housut tein esikoiselle. Koska mallissa oli valittavissa kokoja vain 10 cm:n välein ja tytön vaatekoko oli keväällä n. 110 cm, päätin varmuuden vuoksi tehdä housuista 120-senttiset. Ei ehkä olisi kannattanut. Kasvunvaraa on vielä nyt syksylläkin todella reilusti. Housut ovat tytölle sopivat varmaan vasta vuoden päästä. Nyt ylettävät ylhäältä lähes kainaloihin asti, ja lahkeet ovat n. 10 cm liian pitkät. Kuvaa varten taitoin lahkeita lyhyemmiksi.
 

Pojan housut ovat suht sopivan kokoiset, ja niitä voi vähintäänkin käyttää päiväuniaikaan rattaissa lisähousuina. Valitettavasti poika ei suostunut poseeraamaan paikoillaan housut jalassa, vaan kiiruhti saman tien leikkeihinsä. Yritin sitten juosta pojan perässä ja napata edes jonkinlaisen kuvan. Housujen alla oli puettuna toiset melko paksut housut. Tämän vuoksi saumakohta on kuvassa toisessa lahkeessa venynyt vähän ruman näköisesti. Kaikki saumat on housuissa ommeltu turkoosilla langalla, koska se oli ainoa käytetyistä kolmesta väristä, jota oli vielä kappaleiden neulomisen jälkeen tarpeeksi jäljellä.


Pohdiskelen nyt, pitäisikö minun neuloa vielä kolmannet housut, jotta keskimmäinenkin saisi omat. Yksivärisiä en kyllä enää toista kertaa neulo. Hirveästi käyttöä villahousuilla ei välttämättä ole, ellei tule kunnon pakkastalvi, mutta toisaalta nuo olivat melko helpot ja nopeat neulottavat ja varastossa olisi lankaakin valmiina. Ehkä kuitenkin teen keskimmäiselle tarkoitetun neuletakin ensin valmiiksi.
Melkein valmis neuletakki...

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Leggings-harjoittelua

Leggingsit. Malli: Burda

Viime syksynä menin työväenopiston vaateompelukurssille, koska halusin oppia ompelemaan vaatteita lapsilleni ja mahdollisesti myös itselleni. Valitettavasti kurssin opettajan ja minun kemiat eivät oikein kohdanneet ja päädyin lopettamaan kurssin kesken jo parin käyntikerran jälkeen. Useampia hyviä vinkkejä kerkesin kyllä kurssilta saamaan, eli ihan hukkaan ei raha mennyt. Niiden pohjalta uskalsin ruveta harjoittelemaan vaatteiden ompelua ihan omin päin.

Kantapään kautta opittuja asioita:
  • Jos aiot saada aikaiseksi oikeasti käyttöä kestäviä vaatteita, ja varsinkin jos olet aloittelija, niin älä osta alelaarista niitä halvimpia trikoopaloja. Varmasti tulee halvemmaksi, mutta hermot menee ja motivaatio karisee hetkessä.
  • Ompelukoneella ei kerta kaikkiaan saa ommeltua trikoovaatteen saumoja. Yritin ja yritin, mutta lopulta tulin järkiini ja hankin saumurin. Sellaisen "vanhaan hyvään aikaan" (kun tavarat vielä tehtiin kestämään) valmistetun.
Pienten vastoinkäymisten kautta syntyivät lopulta ensimmäiset täysin kotioloissa tehdyt leggingsit nuoremmalle tytölle. Vihreistä tuli hieman lyhyemmät kuin violeteista. Tämä oli seurausta siitä, että lahkeita viimeistellessä ompelukone päätti imaista kankaan oikein kunnolla sisäänsä. Se taas epäilemättä johtui siitä, että kangas oli vaatteiden ompeluun aivan liian liukasta ja ohutta. Taistelin sinnikkäästi saadakseni kankaan ehjänä ulos, mutta ei onnistunut. Reikähän siihen tuli, ja koska lapset eivät olleet kotona, niin tuli sadateltua tapahtunutta oikein perinpohjaisesti. Eipä siinä muu auttanut, kuin leikata housuja lyhyemmiksi ja viimeistellä lahkeet uudestaan. Kaikeksi onneksi housuista tuli silti tarpeeksi pitkät, eli ylettävät nilkkaan asti.

Vaikka nämä leggingsit eivät ihan helpoimman kautta syntyneet, niin into vaatteiden ompelemiseen koneella vielä säilyi. Ehkäpä sitä seuraavaksi uskaltaisi kokeilla jotain haastavampaa vaatekappaletta. Silloin voisin yrittää muistaa ottaa valokuvia valmistusprosessistakin. Tällä kertaa, vastoinkäymisten keskellä, unohtui valitettavasti kuvaaminen kokonaan.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Ryppyvarsisukat lapselle


Mieleni teki kokeilla ryppyvarsisukkien, tai "ruttusukkien", tekemistä. En kuitenkaan halunnut tehdä sellaisia itselleni, joten päätin tehdä ne esikoiselle. Malli on Novitan sukkalehdestä ja lankana Novitan Nalle-lanka. Sukkien koko on n. 30. 

Heti alussa törmäsin ongelmaan sukkaohjeen kanssa: Ohjeessa käskettiin luoda 50 silmukkaa, ja neuloa niillä 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, mutta eihän se tuolla silmukkamäärällä onnistu. Päädyin siis käyttämään joustinneuleissa 48 silmukkaa, ja ryppyosan alussa lisäsin sukan molempiin sivuihin yhden silmukan. Vastaavasti ryppyosan lopussa kavensin reunoissa yhdet silmukat pois nilkan joustinneuletta varten. 



Vähän puuduttavaahan noiden varsien neulominen kieltämättä oli. Varsinkin, kun ensimmäisen sukan kohdalla menin vähän väliä sekaisin, missä kohtaa mallikertaa olin menossa. Mutta onneksi toinen sukka valmistui paljon nopeammin. Pohdin tehdessä, että esim. liukuvärjätty lanka olisi voinut ehkäistä "puutumista", mutta toisaalta silloin sukkien rypyt eivät mielestäni olisi päässeet oikeuksiinsa.

Tyttö tykkää näistä kovasti. Näitä ei sitten kumisaappaissa pidetäkään, on nämä sen verran hienot. Nyt tietysti täytyy tasapuolisuuden nimissä neuloa samanlaiset myös keskimmäiselle. Toisin kuin esikoinen, keskimmäinen sai jopa valita sukkiinsa värin (kahdesta eri vaihtoehdosta, jotka löytyivät jo valmiiksi varastosta). Alla olevassa kuvassa näkyy, mistä seuraava pari tulee syntymään.

lauantai 29. elokuuta 2015

Oransseja kukkasia

Mummoni jäämistöistä päätyi minulle muutama vuosi sitten muovikassillinen erilaisia ryijy- ja raanulankoja, jotka olivat mitä ilmeisimmin jääneet yli joistain mummon käsitöistä. En valitettavasti oikein meinannut langoille käyttöä keksiä, ja ne kerkesivätkin vanhenemaan vaatehuoneen kätköissä aika pitkään. Vaatehuoneen siivouksen yhteydessä päätin sitten käydä langat läpi ja miettiä, onko minulla niille minkäänlaista käyttöä. 

Lankakassissa oli yksi löytö ylitse muiden: Kolmesta langasta koostuva paksuhko oranssi lankasekoitus. Tälle oli ihan pakko keksiä jotain käyttöä. Valitettavasti se oli liian järeää virkattavaksi tai neulottavaksi, eikä sitä ollut erityisen paljon. Lopulta keksin ottaa käyttöön kädentaitomessuilta pari vuotta sitten ostamani kukkapuun. Lopputuloksena oli 20 aurinkoista kukkaa. Nyt pitäisi vaan keksiä, mihin niitä käytän.











maanantai 24. elokuuta 2015

Keskikuviosukat

 
Ensimmäisessä postauksessa näkyvien sinisten sukkien valmistumisen jälkeen minun teki kovasti mieli neuloa vielä toiset sukat Novitan Impivaara-langasta. Se kun tuntui neuloessa paljon miellyttävämmältä kuin 7 veljestä -lanka, ja lopputulos oli kevyemmän tuntuinen. Malli näihinkin löytyi Novitan sukkalehdestä. 

Valitettavasti Impivaara-lankojen värivalikoima ei ole erityisen laaja, joten vaihtoehdoiksi jäivät käytännössä vain vaaleanharmaa tai tummanharmaa. Päädyin valitsemaan tumman, koska ajattelin sen olevan tyylikkäämpi väri. Neuloessa harmaa alkoi kuitenkin "tökkimään" ja tuntumaan pikemminkin tylsältä kuin tyylikkäältä. Mutta kyllä näistä ihan hienot tuli, vaikkei väri ihan omalta tunnukaan.

Lopuksi vielä kuva viikko sitten valmistuneesta sukkaparista. Näistä oli tarkoitus tulla lahja enolleni, mutta olivatkin sitten aivan liian isot. En ymmärrä, miten koko saattoi mennä niin pieleen. Tein sukat Novitan perussukkaohjeella 7 veljestä -langasta, ja valitsin kooksi koon 42. Mielestäni aiemmin kyseisellä ohjeella tekemäni sukat ovat vastanneet ihan hyvin oikeaa kokoa, mutta nämä olivat pikemminkin kokoa 44-46 kuin 42. Pitänee testata jossain välissä neuloa tällä mallilla pitkästä aikaa sukat kokoa 38. Jos niistä tulee minulle liian isot, niin siitä voinee päätellä, että käsialani on löystynyt. En kyllä siihen oikein usko. Luulisi, että sellainen olisi tullut ilmi muitakin töitä neuloessa.


Kaikeksi onneksi sukat ovat juuri sopivat miehelleni, joten lahjoitin ne hänelle. Ilmeisesti väritkin miellyttivät. Eno saa odottaa sukkiaan jouluun asti, toivottavasti silloin osuisi koko kohdalleen.

torstai 20. elokuuta 2015

Pöytälaatikkovirkkausta

 
Kuten ensimmäisessä postauksessani kerroin, suuri heikkouteni ovat pitsit. Toukokuussa minulle iskikin (taas vaihteeksi) kova tarve virkata pitsiliinoja. Kuukaudessa niitä syntyi, kuin liukuhihnalta, melko monta. Ja "pöytälaatikkoonhan" ne taas päätyivät. Lankana käytin Novitan Virkkauslankaa. Vaihtelun vuoksi käytin tällä kertaa muita värejä kuin valkoista. Tässäpä kuvia liinoista.
Malli: Diana Filethäkeln D2188
Malli: Diana Filethäkeln D2188
Malli: Diana Virkkausmaailma 1/2014
Malli: Diana Filethäkeln D2188
Malli: Diana Filethäkeln D2188
Malli: Diana Filethäkeln D2188
Malli: Diana Filethäkeln D2188
Malli: Diana Virkkausmaailma 1/2014
Vaikka olen virkannut pitsiliinoja todella paljon, niin silti aina ei mene ihan putkeen. Allaolevissa kuvissa näkyy pari liinaa, joista ei ihan tullut sen näköisiä kuin piti. Harmaan liinan kohdalla oma käsialani ilmeisesti poikkesi suunnittelijan käsialasta merkittävästi, koska noissa keskellä olevan kukan molemmin puolin olevissa "lehdissä", minulla teki todella tiukkaa saada kaikki ohjeen pylväät mahtumaan. Lopputuloksena lehdistä tuli paljon jäykemmät kuin muusta liinasta, eikä liina asettunut mitenkään luontevasti muotoonsa, vaan pikemminkin kupruili.
Malli: Die schönsten Deckchen FI386
Punaisen neliöliinan kohdalla en voi syyttää epäsymmetriasta mitään muuta kuin omaa laiskuuttani. Olisi todellakin kannattanut käyttää mittanauhaa hieman ahkerammin, kun kiinnitin työtä neuloilla kuivumaan muotoonsa. Ehkä vielä joskus kastelen liinan uusiksi ja yritän korjata tilanteen.
Malli: Die schönsten Deckchen FI386


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Tästä se lähtee

Pitsineulesukat. Malli: Novitan sukkalehti.
Lanka: Novita Impivaara.
Tervetuloa tuliterään blogiini! Tämän blogin perustaminen on ollut unelmissani jo todella pitkän ajan, mutta tähän mennessä aika ei ole riittänyt. Nyt kuitenkin on elämäntilanne vihdoin sellainen, että uskaltauduin tämän perustamaan.

Käsitöistä on tullut elämäni varrella paljon enemmän kuin harrastus. Olen (muistaakseni) ihan pienestä pitäen ollut kiinnostunut kaikenlaisesta näpertelystä, mutta käsityöt "löysin" oikeastaan vasta yläasteiässä. Koulun käsityötunnit olivat minulle pakkopullaa, ja varsinainen innostus taisi iskeä vasta kun pakolliset käsityötunnit loppuivat.

Aluksi tein käytännössä yksinomaan kirjontatöitä. Jossain vaiheessa mukaan tulivat virkkaustyöt. Neulomisesta innostuin vasta joitakin vuosia sitten. Pitsinnypläystäkin on tullut kokeiltua, ja isoja ryijyjä olen tehnyt ompelemalla muutaman. Ompelukoneen ja saumurin kanssa olen yrittänyt päästä yhteisymmärrykseen muutaman kerran viimeisen vuoden aikana, mutta toistaiseksi en ole kunnolla vauhtiin päässyt. Toivoisin kovasti oppivani ompelemaan lapsilleni vaatteita.

Suuri heikkouteni ovat pitsit, oli valmistustekniikka mikä tahansa. Kutsun itseäni pöytälaatikkovirkkaajaksi, sillä minulla on varastossa iso pino virkattuja pitsiliinoja, joille minulla ei ole tällä hetkellä käyttöä. Silti niitä on vaan ihan pakko tehdä, koska ne on niin ihania. Toki virkkaamalla syntyy muutakin, mm. päivä- ja torkkupeittoja.

Alla olevassa (valitettavasti hieman epätarkassa) kuvassa näkyvät tällä hetkellä aktiivisesti tekeillä olevat projektit. Tässä eivät siis edes ole kaikki "vaiheessa olevat" käsityöni. Vaikka töitä on meneillään samanaikaisesti useita, eivät ne onneksi jää ikuisuusprojekteiksi, vaan valmistuvat tasaiseen tahtiin.  Minulle on tärkeää, että voin valita useamman eri tekniikan joukosta juuri sen, mikä kullakin hetkellä eniten kiinnostaa.

Tässäpä luettelo kuvan projekteista:
  • Kirjava torkkupeitto
  • Violetti torkkupeitto (tai mitä siitä sattuukaan tulemaan)
  • Vaaleankeltainen lapsen neulepusero (viimeistelyä vaille valmis)
  • Vaaleanpunainen lapsen neuletakki
  • Kirjoneulesukat itselleni
  • Vaaleanpunaiset "ruttusukat" esikoiselle
  • Tummanharmaat keskikuviosukat itselle. Kuvio ei valitettavasti kuvassa näy.
  • Ristipistotyö, josta pitäisi tulla taulu.

Tämänhetkiset projektit
Näistä projekteista kerron enemmän tulevissa postauksissa. Nyt kirjontatyön pariin!